Olen katsonut ikkunan läpi heräävää kevättä. Olen kuunnellut vähitellen vihertyvän nurmen huokailua. Olen sormenpäälläni sipaissut sinivuokon terälehteä ja kuullut, kuinka se helähtää kevättä.
Kevät lainehtii elämää,
vastakohtien leikkiä,
kontrastien vuorovesiä.
Kevät kuiskii tuttuutta
mehiläisen siiven kahinassa,
metsän kasteisessa tuoksussa.
Kevät kuiskii elinvoimaa
säänhaltijan oikukkaassa sauvassa,
elollisen kirjon hyrinässä.
Kuuntele,
kuinka kevät kuplii iloa
– kuinka kevät soi terälehdillä!
En ole aina ollut kevätihminen. Joskus oli aika, jona kevät tuntui raskaalta ylämäeltä kohti kesää. Väsyin alkuvuodesta ja uuvuin ennen kesäkuuta. Nykyään tilanne on toinen. Rakastan heräävää luontoa ja auringonsäteiden kirjomia hiirenkorvia, niitä kevään ensivihreän värisiä, ja odotan, että saan työntää omakotitaloni pihalla sormeni puutarhamultaan.
Pienen lapsen äitinä olen tänä keväänä joutunut ihmettelemään kasvien lisäksi tuiki tavallisia muurahaisia ja vastenmielisiä hämähäkkejä. Melko onnistuneesti olen väistänyt inhonväristykseni ja kurottunut tarkastelemaan lähemmin kahdeksanjalkaisiakin. Haluanhan opettaa lapseni rakastamaan luontoa.
Oliko tuo keiju?
kysyt kiihkoa kuiskauksessasi
Kurkistat terälehden takaa
kukinnon syliin
Pörröistä ja pölisevää
– mehiläinen on aivan riemuissaan
On kevät!
Olen nuuhkinut luontoa ja kuunnellut sen keväistä kasvua. Olen sukeltanut auringosta varjoon, katsonut valoon ja pimeään. Olen tarkkaillut liikettä ja elämää, jota uusi kasvukausi tuo tullessaan. Olen nauttinut jokaisesta luontohetkestä.
Oletko sinä?
Vastaa